Täysin hukattu

Olen pahoillani.

En tiedä mitä muuta enää sanoa.

Olen ollut todella väsynyt, en oo jaksanu kirjottaa tännekkään. En oo jaksanut juurikaan mitään. Vasta äsken havahduin taas elämääni, tajusin että en jälleen kerran elä. Olin pitkän aikaa sivuroolissa omassa elämässäni.

Mutta nyt! Hengitin syvään, nousin seisomaan, nostin katseeni ylös ja totesin et paskasti menee mut antaa mennä! Joo elämä voi olla joskus täyttä paskaa. Antaa palaa, mä kestän kyllä, iskekää kovempaa! Aijon seistä suorassa!

Syy siihen että näin taas kun katsoin, oli Haloo Helsingin kappaleessa Teräslinnut. Oon kyl kuunnellu musiikkia koko tän horroksenkin aikana mut mikään niistä tuhansista tunneista ei oo saanu mua jaloilleni. Tiesin tän päivän tulevan, en osannut odottaa sitä, siksi se tapahtuikin! Se että tän biisin kuullessani jaksoin nousta ylös, johtui siitä että tajusin taas etten oo ainut joka pohtii näitä asioita, moni muu on samassa tilanteessa mun kanssa.

Nyt kai voin kertoa, joo ”sairastan” masennusta ja papereis lukee pipipää. En siis ole hullu. Vain ajatteleva, eikä mun mielestä siinä oo mitää sairasta, oon aikasemminki todennu ääneen että meitä on erilaisia, mä oon tälläne, oma itteni, ajatteleva, herkkä.

En jaksa enää kirjottaa enkä avautua enempää yhtää mistää koska en oo nukkunu monee kuukautee kunnolla joten vähä sekava fiilis. Jotenka, jos nyt välttämättä joku viel haluu lukee mun mietteit täällä ni laitappa ihmees viesti ni keräilen voimia kirjottamiseen. Tykkään oikeesti kirjottaa ja ottaa asioihi kantaa mut tuntuu ettei kukaa ees lue tätä ni sen takia haluun et jos ees yksi maapallolla(miksei tietty avaruudes?) elävä ihminen kertoo et lukee tätä ni jatkan kirjottamista! Se vaa vaatii sen et ees joku kertoo onks täs mitää järkee, ite en tiijä enää.

Rauhaa rakkaat ihmiset, älkää satuttako toisianne! Väistelkäämme yhdessä bemareita jotka yrittää ajaa yli. Asiasta, hmm en tiijä minne.. Bemarii ei kannata törmätä ko ne on turhan kestäviä otteluu ihminen vs. auto. Pikku vinkkinä vaan. Vaikkei ne volvotkaa nii hepposia oo, terveiset murtuneelta jalalta pari vuotta sitte (; Kiitos hei anteeks emmä pahalla.

Jakakaamme rakkautta toisillemme jotta kukaan ei olisi enää täysin hukattu! (:

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , , , , , | Jätä kommentti

Este vai pelkkä hidaste?

Musiikki, hiphoppi. Paljon puhuttu aihe juuri nyt.

Olisiko maailma hiljainen paikka ilman musiikki? Olisiko maailmaa ollenkaan jos ei korviin kantautuisi sointuja? Olisin kuollut ilman musiikkia. Se merkitsee minulle enemmän kuin kenellekkään kerron.

En ymmärrä nuotteja, en ymmärrä sointuja, en osaa soittaa instrumentteja, en osaa laulaa. Enkö siis saa nauttia musiikista samalla tavalla kuin muut?

Olympiastadion, Cheek. En käy keikoilla, eilinen oli kolmas kerta kun olen keikalla. En sano ettenkö olisi nauttinut illasta, nautin, paljonkin, enemmän kuin näytin ulospäin. Nautin yhtä paljon kuin kotona kun kuuntelen lempimusiikkiani. Olenko viallinen vai vain erilainen?

Enkö saa käydä keikoilla koska en tanssi ja huuda niinkuin moni muu? Enkö saa nauttia keikasta omalla tavallani? Minusta ei ole mitään merkitystä missä, milloin tai kenen kanssa kuuntelet lempiartistiasi, oli se sitten kotona yksin tietokoneelta, stadionilla huippulaitteista tuhansien ihmisen kanssa, kavereiden kanssa pienestä kaiuttimesta. Sillä ei ole merkitystä minulle. Se mitä sisälläni tunnen kun musiikki kuuluu, se on se tärkein.

Mun oli pakko kirjottaa tästä koska tunnen ettei moni ymmärrä minunlaisiani ihmisiä. Kuten olen aiemminkin sanonut, olemme kaikki yksilöitä ja kaikki tuntevat eritavalla asiat. En ollut edes menossa cheekin stadion keikalle, sain liput viikko sitten huippu paikalta. Kiitän ihmistä joka antoi ne ja mulla ei oo tarvetta kehuskella keneltä ne sain vaikka kaikki tietävät hänet. Pidin asian omana tietonani ja arvostin hänen tekoaan omalla, hiljaisella tavallani.

Pääsin paikan päälle ja katsoin että minun katsomooni ei ole edes jonoa portilla. Näin eri gengren edustajia ja artisteja, julkkiksia. Näin heidät mutta mitä todellisuudessa näin? Tavallisia ihmisiä jotka tekevät omaa työtään, heidän työnsä on vain näkyvämmällä paikalla kuin meillä ’tavallisilla’, olenko siis huonompi vaikka teen paskaduunia, koska minulla on päässä vika, koska olen erilainen, koska en nauti olla huomionkeskipisteenä. Omasta mielestäni en ole, olemme kaikki samanarvosia vaikka tekisimme mitä työtä tahansa.

Jos kysyisin näiden artistien mielipidettä asiaan, en edes haluaisi tietää vastausta, koska se olisi sama asia kuin menisin joltakin tuntemattomalta kysymään samaa asiaa. Koska edelleenkin olemme samanarvoisia. En tiedä mitä artistien päässä liikkuu, en tiedä mitä kenenkään päässä liikkuu, itselläni lähinnä silmät.

Halusin vain kertoa teille että vaikka minunlaiseni ovat hiljaisia, näyttävät ulospäin synkiltä tai tunteettomilta. Me emme ole, minä tunnen kokoajan, en ole tunteeton, osaan nauttia keikoista mutta omalla hiljaisella tavallani oman pienen pääni sisällä. Toivoisinkin että te jotka uskallatte mennä eturiviin hyppimään ja huutamaan ja nauttimaan omalla tavallanne  keikasta, antaisitte silti meille muillekkin oikeuden nauttia omalla tavallamme. Se että istuin hiljaa ja katsoin vain koko keikan läpi. Ei tarkoita ettenkö olisi ollut ihan kikseissä, en vain näyttänyt sitä. Sei tarkoita että eteeni saa tulla hyppimään ja huutamaan niin että minä en näe omalta istumapaikaltani muutakun jonkun selän. En saanut nauttia niinkuin olisin halunnut. Se harmittaa, ja kiitos vian päässäni ajattelin että en ole oikeutettu näkemään tätä spektaakkelia koska en uskalla nousta seisomaan muiden rinnalle. Asia ei saisi olla näin… Mutta olen hyväksynyt omat tapani enkä ajattele että menetän jotain jos en nyt tee samaa mitä muutkin.

Pyydänkin vain että keikoilla arvostaisitte minunlaisiani ja antaisitte meillekkin mahdollisuuden nauttia omalla tavallamme. Kukaan ei ole samanlainen tai tunne samoin, minä satun olemaan minä, en suurempaa, en pienempää, vain minä. Tiedän omat rajani ja tunteeni enkä ymmärrä miksi minun pitäisi muuttaa tapaani toimia että saisin nauttia elämästä. Voin nauttia kaikesta samalla tavalla kuin tekin, mutta eritavalla kuin te, omalla tavallani. Hiljaisuudella. Mulla olis paljon sanottavaa musiikista koska se on ainut elämäni valo, mutta en kyllästytä lukijaa enempää vaan lopetan tähän, toivottavasti sinä ymmärrät edes vähän minua.

Teitpä sitten omaa työtäsi, opiskelet tai olet työtön, kerro ajatuksesi mulle niin ymmärrän ihmisiä taas vähän enemmän kuin ennen. Haluaisin ymmärtää mieltä mutta se on vaikeaa kiitos mielenterveyden. Siksi pyydänkin teiltä apua siinä, jätä kommentti, kerro mitä ajattelet. Se merkitsee minulle todella paljon, kiitos kun jaksoit lukea tämän loppuun asti (:

Hän tietää miltä se tuntuu
Kun hiljaisuuteen jää
Ja savuverhon sameaan huntuun
Kaikki entinen häviää

Mutta niin kauan kuin hän kulkee
Elämä jättää jälkiään

Kaija Koo – Niin kaunis on hiljaisuus

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , , , , , , , , , , | Jätä kommentti

Totuudella on aina toinen puoli

Jos olisin vain istunut paikallaan, liikkunut nopeammin, ajatellut järkevästi, puhunut muutakin kuin paskaa. En olisi tässä. Olen tässä vain ja ainoastaan virheideni takia. Kokemukset kasvattivat minusta ihmisen ja ymmärrän itseäni ja muita paremmin kuin koskaan.

En uskaltanut puhua vaikeista asioista vaan koin että minun täytyy olla vahva kun ympäriltä ystävät kaatuivat. Elämä mureni käsiin. Osa selvisi hengissä eri koettelemuksista, kaksi eivät jaksaneet ja päättivät elämänsä. Muutama istuu edelleen lääke mömmöissä suljetulla. Yksi muuttui täysin eikä ole enää ihminen.

Yksi sanoi etten ymmärrä näistä asioista, olen nähnyt ja kokenut paljon. Olen ollut ystävieni tukena niin paljon kun vain kykenin, aloin hajota sisältä omien ongelmien takia. En pystynyt auttamaan heitä jotka päättivät elämän olevat turhaa ja hyppäsivät lentoon. Kaipaan heitä. En syytä itseäni tai ketään muutakaan, he tekivät oman valintansa ja kunnioitan sitä. He halusivat kuolla, jäin suremaan mutta tiedän heidän voivan nyt paljon paremmin kuin maan päällä.

Hulluus on todellisuuden kieltämistä.
Joskus todellisuus on niin ankaraa,
että on helpompi tulla hulluksi.
Se on selviytymiskeino eikä sairaus.

He jotka eivät tunteneet minua, sanoivat että olen tunteeton, itsekäs, kylmä ja kusipää. Vain koska ovat kuulleet huhuja minusta. En edelleenkään halunnut pahaa kellekkään. Olenko tunteeton jos parasta kaveriani kiusattiin koulussa ja olin ainoa joka otti iskun vastaan mielummin kun katselisin vierestä kuinka kaverini kaatuu maahan. Olenko itsekäs jos elän omaa elämääni välittämättä suuremmin muiden mielipiteistä? Olenko kylmä ihminen jos sytytän kynttilän ystäväni muistolle? Olenko kusipää jos lyön kiusaajan maihin ja kadun sitä?

Ne ovat vain huhuja, pieni kylä, paljon puhetta, vain yksi totuus. Olen minä. En kukaan muu. Vain minä tiedän mitä olen tehnyt ja kokenut.

Älkää rakkaat ihmiset juoruilko, se saattaa muuttaa ihmisen sellaiseksi mitä juoruissa kerrotaan. Eikä se ole hyvä asia. Jos ihminen on herkkä, avulias, ystävällinen ja iloinen. Älkää puhuko sitä mitä olette kuullut, esim. Minusta kerrottiin että olen hullu, täysi sekopää, olen ollut huostaanotettuna, poliiseja juossut karkuun ja käyttänyt huumeita. Tapellut ja riehunut. Vain koska yhden asian jälkeen olin kylällä se jota pelättiin, en halunnut sitä leimaa yhdestä virheestä. Lopulta ne kaikki huhut alkoivat kuulostaa totuudelta, käyttäydyin niinkuin minusta puhuttiin.

Olkaamme siis kaikki ystävällisiä toisillemme, pieni hymy on pieni vaiva mutta sillä on suuri vaikutus. Eilen päivääni piristä todella paljon kun kävelin kaupungin läpi kotiin, eräs nainen käveli vastaan, hymy huulilla katsoi silmiini. Hymyilin takaisin. Tuntui todella hyvältä. Kannattaa kokeilla. Et sinä siihen hymyyn kuole, uskalla auttaa muita.

En usko jumalaan tai muuhun vastaavaan. Uskon että sinä itse päätät kohtalosi. Elä siis niin että et tule katumaan. Olette kaikki rakkaita! Uskalla ajatella itse, sillä joskus saatat pelastaa jonkun hengen vain sanomalla että välität.

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Jätä kommentti

Kukaan ei tiedä totuutta

Se etten tiedä kuka olen, mitä teen, missä olen tai miksi olen, ei tarkoita ettenkö eläisi. Elän kokoajan, joka sekunti. Kysyin psykologilta miten maailma vaikuttaa minuun, hän kertoi ettei ymmärrä mitä tarkoitan. Olen läsnä fyysisesti mutta missä ajatukseni ovat? Unohdan keskustelussa mitä sanoin, en tiedä kuka puhuu jos sanon jotain, olen joku toinen. Onko mielenvikainen sellainen jolla mieli on sairas? Vai että hän vain näkee asiat eri tavalla kuin muut. Olenko muka sairas jos en pidä kaikista ihmisistä? Jos en ole joka sekuntia iloinen? Jos sanon että tahdon olla yksin? Jos en halua juuri sillä hetkellä keskustella kenenkään kanssa? Niin ne sanovat. He sanovat etten ymmärrä omia puheitani, ymmärränhän minä! Miksi muuten puhuisin jos en ymmärtäisi sanoja joita päästän suustani? Vai onko se sittenkin joku muu joka puhuu kun avaan suuni? En tiedä, lääkkeet turruttavat mielen, siksi en niitä tahdo syödä. Niillä ohjaillaan ihmisen mieltä. Lääkkeet kertovat millon väsyttää ja milloin on pirteä, ilman niitä olet vain lääkäreille ’se tavallinen tapaus’. Meitä testataan lääkkeillä ja muutetaan mieltä sekä ajattelutapaa. Se on sairasta. He kertovat että olen sairas koska ajattelen näin, käskevät syödä lääkkeet ja olla normaali.

Olenko mielenvikainen jos kerron sen mitä muut eivät uskalla?

En ole. Sitä ei ole todistettu, olen vain hiljainen tyttö joka tahtoo omaa rauhaa, en tahdo olla kukaan muu kuin minä ja kerron mielipiteeni rehellisesti. Onko se väärin?

Heidän mielestään on, minun mielestäni ei ole.

Nuorille sanotaan että täytyy uskaltaa olla oma itsensä. Samaan aikaan sanotaan että sinun täytyy tehdä näin ja näin että selviät hengissä. Sinun täytyy kulkea tiettyä polkua jotta olet jotain. Jos olet kuin minä, kerrot asiat suoraan, et tahdo puhua henkisestä tuskasta, omista tunteista tai omasta elämästäsi muille. Olet normaali. En ole erakko, en ole paha, en ole sairas. Kertooko psykologi että olet normaali, että olet vain hieman erilainen ihminen? Ei kerro, he kertovat että tarvitset lääkityksen jotta jaksat, jotta olet jotain, jotta sinusta voisi tulla jotain. Jos et istu terapiassa, syö lääkkeitä ja sinun väitetään olevan sairas. Olet virallisesti mielisairas.

Tervetuloa samaan veneeseen!

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Täysin turha valitus kun ei mikään muutu

Mä en pysty, mä en halua, mä en uskalla. Jokainen asia ahistaa, jokainen pieni tai iso teko saa mut paniikkiin. Entä jos menen lääkäriin? Hän kertoisi sen saman mitä kaikki muutkin tähän asti: olen sairas, tarvitsen apua, mieleni ei ole terve. Mutta tiedän itse etten ole sairas, olen vain ajatteleva. Se on toisinaan todella rankkaa, oikeastaan joka päivä on mielen taistelu. Pitäisi tehdä töitä, opiskella, olla kavereiden kanssa, keskustella asioista. Miksi en vain saisi olla? Miksi mun täytyy olla osa tätä yhteiskuntaa jos en halua? Miksi mun täytyy olla sosiaalinen ja olla kokoajan tekemässä jotain? Enkö vain saisi olla rauhassa omien ajatuksieni kanssa.. En koska valtio tarvitsee veronmaksajia, jos ei maksa, leimataan ja sorretaan, kerrotaan kuinka huono ihmisenä olet.

Tahdon vapauden. En vain vapautta vaan rauhan. Paljon pyydetty, mitä olen valmis tekemään sen eteen? Satuttamaan läheisiäni, pettämään kannustavan ja mukavan pomoni, hylkäämään ystäväni, tuhoamaan kaiken. Olisin valmis tekemään sen jos tietäisin varmasti että saan sen rauhan ja vapauden mitä haluaisin.

Se ei vain ole mahdollista. Vaikka lopettaisin opiskelut ja työni, mitä sitten? Eläisin sossun rahoilla kuvitellen että olen vapaa? Ei se niin mene.. Olisin silti sidoksissa tähän systeemiin, en olisi sen vapaampi kuin nytkään. En saisi olla rauhassa, pitäisi käydä työkkärissä, täytyisi ruikuttaa sossuille kuinka paskaa elämä on että saisi rahaa. Onko se vapautta? Ei ole vaikka moni niin kuvitteleekin.

Miten siis päästä irti kaikesta? Kuolemalla. Se on ainoa vaihtoehto. Niin kauan kun elät, olet osa tätä kansakuntaa. Karu fakta meille jotka ajattelevat maailmankaikkeutta ja elämää laajemmassa skaalassa. Yksilöt on katoamassa massaan. Kaikkien täytyy tehdä asiat samalla tavalla, jos olet erilainen, sinua katsotaan kuin kulkukoiraa. Ainakin omasta kokemuksesta. Nuorille jauhetaan että täytyy olla oma itsensä, mutta mites vittu voit olla jos samaan aikaan kerrotaan kuinka sinunkin täytyy tulevaisuudessa olla osa tätä kaikkea! Tulee ristiriita: paha olo, haetaan lääkkeet ja vaivutaan aivopesun vietäväksi. Lopputulos on pahoinvointivaltio ja itsemurhat. 

Jotkut haukkuvat näin ajattelevia, ole sitten introvertti, hippi, toisin ajattelija. Tuijotamme omaa napaa, pelkäämme ihmisiä, olemma erakoita, olemme kylmiä sisältä, voimme mukamas muuttaa itseämme niinkuin joku haluaisi. Ei! olemme normaaleja! Emme ole sairaita, meille on vain luotu oma mieli. Ajattelemme jatkuvasti, kokoajan. Itse en tahdo pahaa kenellekkään kuten aikaisemmassa tekstissä kirjoitin. Tahtoisin vain olla rauhassa. Ymmärtäkää se rakkaat ihmiset!

Yritän aina joka kerta kirjoittaa lyhyesti että kyllästyneimmätkin yksilöt jaksaisivat lukea tekstin kokonaan mutta nämä ovat sellaisia asioita joihin liittyy asiahaara jos toinenkin ja ei vaan voi lyhyesti sanoa mitään. Kun tekee mieli kirjoittaa niin minähän kirjoitan. Voisin kirjoittaa vaikka kuinka pitkään mutta itse en jaksaisi keskittyä niin pitkään tekstiin enkä tahtoisi toistaa itseäni. Yksinkertaisesti:

En jaksa ymmärtää enää maailmaa, annan olla, yksilönä en voi tehdä mitään kenenkään eteen. Täytyy olla normaali ja maksaa verot jotta saataisiin pidettyä isot herrat päättämässä mitä meille tapahtuu. Yhtä ja samaa paskaa koko elämä.

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , , , , , | Jätä kommentti

Mätänevä maailmamme!

Voin tunnustaa etten ymmärrä politiikast yhtää mitää enkä mistää muustakaa.

Tiedän vaan että mulla on mun mielipiteet eikä niit pysty kumoomaa joku päättäjä suljettujen ovien takana. Ne kusee meijän silmää ja me vaa tyytyväisenä kyselemättä auktoriteetteja kumarretaa niitä! Miks vitussa?! Koska me ollaa nii idioottei ettei osata ajatella omilla aivoilla. Helpompaa antaa päätösvalta niille isoille herroille jotka sen muka ansaitsevat. Missä on vittu ihmisten mielipiteet! Ne on tukahdutettu herrojen aivopesulla!

Faktaahan on se että harva uskaltaa ajatella näin. Me tyytyväisenä kumarrellaa päättäjiä ja väitetää niitten mukana välittävän meistä! Paskat ne mitää meist yksilöist välitä, raha on niille tärkeintä! Me vittu maksetaa niitten palkat! Eikö niitten kuuluis olla meijän palvelijoita koska palkanha ne saa meijän rahapussista! Mut ei.. Maailma on yksinkertaisesti helvetin mätä!!

Jos ymmärrät mistä puhun, ota herranjumala jotain kantaa tähä asiaa ni mun ei tartte elää tiedos et täs maailmas ei oo ihmistä joka uskaltais mielipiteensä kertoa.

Me jotka ajatellaan näin, meidät leimataan. Me ajatellaa omilla aivoilla ja meillä on mielipiteet. Sen takia isot herrat päättää että just me ollaa sitä paskasakkii joka kuuluis lakasta maton alle, koska ne pelkää meitä! Ne pelkää et niitte aivopesu ei auta meihin ja me ryhdyttäis kyseenalaistaa niitten menetelmiä. Mutta me ollaa iha hyvä tahtosia ihmisiä jotka vaa on kyllästyneet tähä systeemii. Emmä ainakaa kellekkää haluu mitää pahaa! Rakastan ihmisiä, luontoa, eläimia ja kaikkia eläviä olentoja, enkä haluu suututtaa ketää. En haluu riidellä, maailmas on tarpeeks vihaa ettei sitä tarvittais enää yhtää. Kerron oman mielipiteeni ja jos jotakuta ei miellytä lähettäkää valkotakkiset hakee. Niihä tääl asiat hoidetaan.

Mä voin tunnustaa et poltan pilvee, moni muukin, mut se saa mut pitää ajatukset kasassa tääl ”hyvinvointivaltiossa”. Joo moni on savui vastaa ja jauhaa että se on ’vaarallista’ jnejne. Mut mitä sit jos joku polttelee sitä et saa mielenrauhan? Fakta on ettei se sovi kaikille. Sitä ei kuulu käyttää et sais pään sekasi, vaan siihe et sais pään taas kasaa ku päättäjät yrittää aivopestä meitä. Meitä syrjitää sillä et väitetää meijän olevan niit pahiksii jotka hajottaa maailmaa, mut tässäki päädytää siihe et ne isot herrat mukamas meijän kaikkien yläpuolelle suoltaa tota paskaa jota te uskotte!

Emmä tuu koskaa muuttaa maailmaa koska yksilö ei merkkaa enää mitää, mut yritän parhaani. Opetelkaa ajattelee ite, älkää perkele nöyristelkö päättäjien edessä, sillä me ollaa niitten herroja eikä alaisia joita voi kohdella miten vaan! Kukaan ei uskalla kyseenalaistaa sananvapautta koska se joka uhmaa niitä päättäjiä, pyyhitään pois tai hiljennetään. Lahjonta, kiristys ja sopimus. Niistä on tää paska systeemi tehty!

Kiitos ei mulla muuta. Tää on niiiiiiiiiiin laaja skaala etten jaksa mitää romaanii tähä kirjottaa mut kerron toki lisää jos jotakuta kiinnostaa mutta kukapa tääl uskaltaa omii ajatuksia kertoa ku ne leimataa heti.

Olen erilainen ja ylpeä siitä! Olkaa tekin! Mielipiteet on iha helvetin jees mutta ne ei merkkaa mitää jos niitä ei kerro ääneen!! Eipä täs muuta, kiitos ja kumarrus.

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Päiväni ihmisenä

Vähintäänkin elämäni tärkein valinta on edessä. Tehdä näin vai tehdä noin? Kukaan ei kerro, en voi kysyä, pelkään liikaa enkä tahdo valita. Edessä ihmisiä, takana ja sivuilla, kaikki odottavat vastaustani. Luon katseen kattoon, huokaisen syvään ja kerron etten tiedä. Nään pettyneet ilmeet, myötähäpeä paistaa heidän sielusta. Tahdon vajota maan alle ja jäädä sinne. Kaikki nousevat seisomaan ja kävelevät ovesta ulos jättäen oven auki huoneeseen jossa istun nyt, yksin. Ovesta näen valkoisen seinän ja mietin missä värit ovat, tälläisellä hetkellä mietin missä ovat maailman värit jotka tuovat kauneuden. Kävelen pitkin jalkakäytävää ja nään ruuhkautuneet kadut, turhautuneet ja vihaiset ihmiset autojen ratissa. Miksi he ovat vihaisia? Katseeni harhailee ympäristössä, pelkkää surua ihmisten silmissä.  Mikseivät he huomaa pientä kukkaa joka sitkeästi päivästä toiseen yrittää kasvaa läpi asfaltin halkeaman? Mikseivät he huomaa maailman pieniä kauniita asioita vaan keskittyvät vihaan ja suruun?

Ehkä olen erilainen, ehkäpä juuri minä olen se omituinen joka poikkeaa massasta. Minulla ei ole kiire, istuudun puiston penkille ja katson merta. Se voima aalloissa on pelottava mutta vähintäänkin kiehtova. Pieni tuulen puuska saa pääni kääntymään sivulle, nään miehen, hänellä on koira mukanaan. Koira haluaisi haistella puiston puita ja nurmikkoa, mies huutaa ettei hänellä ole aikaa pysähdellä. Miksi hänellä on kiire? Miksei hän arvosta koiraansa että antaisi tämän haistella maailmaa?

Kerrostalon rappukäytävässä kuulen kuinka naapurin mies huutaa vaimolleen. Ovi aukeaa ja vaimo juoksee silmä mustana, itkien ulos. Siirryn syrjään ettei mies satuttaisi minua. Miksi mies on noin vihainen vaimolleen? Miksen minä uskaltanut astua riidan väliin?

Eksyin omassa  yksiössäni huoneisiin, pitkän etsinnän jälkeen istun sohvalle ja avaan telkkarin. Saippuasarjoja, Mainoksia, ihmediettejä, tosi-tv:tä, julkisuuden henkilöitä. OSTAOSTAMYYMYY, Miksi meitä aivopestään tuollaisella paskalla? Miksi meidän päähän ängetään tuollaisia asioita?

Kaupan kassalla kassaneiti kertoo ostosteni summan, katson häntä silmiin, huomaan väsymyksen. Maksan ostokseni ja annan hänelle ostamani tikkarin, toivon että edes tuo vaatimaton karkki piristäisi häntä edes vähän. Hänen naamalleen nousi hymy ja toivotin hyvää päivänjatkoa iloisesti vaikka sisälläni myrsky yltyi. Taas kadulla mietin miksi jätinkään ainoan ostokseni tuolle väsyneelle kassaneidille.. Koska jokaisen tulisi arvostaa kaikkea mitä hänellä on. Arvostin löytämääni 20senttistä ja päätin lahjoittaa sen eteenpäin toivoen että vielä tuo pieni ele lähtisi kiertämään ja muuttuisi suureksi.

Kävelen ohi leikkipuiston ja nään nuoren naisen kahden lapsen kanssa. Se viaton hymy lasten naamalla kertoo ilosta. Pysähdyn hetkeksi, katson jälleen ympärilleni. Nään vanhan miehen viinapullo kädessään sammuneena leikkipuiston reunalle. Mikä on saanut tuon lapsen noin iloiseksi? Onko hänellä rakastava perhe? Mikä on saanut tuon vanhan juopon tuohon tilanteeseen? Onko hän joutunut kokemaan liikaa vaikeita asioita?

Jos ihmiset pysähtyisivät ja katsoisivat ympärilleen mitä kaikkea heillä onkaan! Kaunis luonto, koira joka rakastaa sinua vaikket sinä arvostaisi tuota upeaa eläintä. Ja tärkeintä, muita ihmisiä! Jos pysähtyisit ja katsoisit kuinka moni ympärilläsi voi huonosti, voisit auttaa. Joskus pelkkä hymy vastaantulijalle saattaa pelastaa hänen ankean päivänsä. Mikseivät ihmiset hymyile toisille? Onko se tosiaankin niin vaikeaa? Koska et tunne häntä, ei sinun tarvitse huomioida häntä? Vihaamme toisiamme ja annamme sille liikaa valtaa. Ihmettelemme miksi elämä on epäreilua. Mietimme miksi maailma on näin kylmä paikka. Tahdomme kaiken mutta emme tahdo luopua mistään. Miksi? Koska olemme vain ihmisiä..

Yhtä kaikki se on, tämä liike levoton
Kaikki tahtoo sammuttaa rakkauden janoaan
Ja paljon siihen juoda saa
Sillä tuttuun helvettiin on helpompaa jäädä kii
Kuin mennä tietä uutta tuntematonta
Vaikka se viedä voi paratiisiin
Yhtä kaikki se on, sitä kaikki haluaa
Sitä yhtä ja ainoaa

Kaija Koo – Yhtä kaikki

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , , , , , , , , | 1 kommentti

Epäonnistuminen vahvistaa

Mitä on elämä? Mitä on rakkaus? Mitä on onnellisuus? Miltä tuntuu hymyillä aidosti? Olenko tieni päässä? Saanko luovuttaa pitkän taistelun jälkee? Onko tässä maailmassa tilaa minulle?

Paljon on maailmassa kysymyksiä.. Kuka kertoisi vastaukset? Totuus on ettei mitään voi ennustaa, kaikki asiat vain tapahtuvat mutta sinä itse voit päättää omasta elämästäsi! Pelkät faktat eivät merkitse mitään, täytyy uskaltaa unelmoida ja uskoa että vielä joskus sinäkin saat kokea upeita asioita. Vaikka nyt tuntuisi että mikään ei suju niin kuin haluaisi, muista että vielä tulee aika jolloin jopa sinä saat edes hetken elää omaa unelmaasi! Se vaatii paljon aikaa, työtä ja todella monta epäonnistumista.

 Mun elämä on taistelua päivästä toisee, aamusta iltaa, illasta aamuun. Pelkkää taistelua itseni kanssa, mutta arvatkaa mitä rakkaat ystävät! Kaikki epäonnistumiset jotka olen joutunut yksin käymään läpi, ovat vahvistaneet minua ja nyt vihdoin 4 vuoden jälkeen olen valmis uskomaan itseeni, olen tarpeeksi vahva uskomaan että vielä joku kaunis päivä minäkin saan kokea oman unelmani!

Olen tehnyt tuhansia virheitä, satuttanut muita, ottanut iskut vastaan nöyrästi, elänyt muiden asettamassa muotissa, elänyt niin että en ole ollu hetkeäkään onnellinen, mutta edelleen jaksan uskoa että jokainen löytää oman paikkansa mutta se vaatii sisua ja tahtoa että jaksaa rämpiä ongelmien läpi. Itse jouduin käymään helvetissä, olin aivan yksin, kukaan ei kuullut vaikka yritin huutaa, tähänkään mennessä ei ole apua siunautunut vaikka olen pyytänyt. Enää en pyydä muilta apua, päätin puoli vuotta sitten että pärjään yksin, jos en hyvin niin huonosti sitten mutta ainakin tahdon yrittää ja uskoa että vielä minäkin nään maailman kauneuden ja osaan vieläpä nauttia siitä.

Jos minä, typerä lapsi, idiootti nuori nainen jaksan katsoa joka päivä peiliin ja sanoa itselleni että olen kaunis ja vahva. Niin uskon ja luotan siihen että juuri SINÄ voit olla oman elämäsi sankari! Kokemuksesta kerron että itsesääli ei johda mihinkään, jos tunnet samaa tunnetta mitä minäkin ja ymmärrät mistä puhun. Kysy itseltäsi miksi sinä luovuttaisit jos minäkään en sitä vielä ole tehnyt! Olen nähnyt paljon pahaa, paljon surua ja itkua, toivottomuutta ja asioita joita kenenkään ei kuuluisi nähdä, mutta mitään en vaihtaisi pois. Kokemukset ovat kasvattaneet minut, ja opettaneet elämään.

Oon tälläne herkkä ja tosi syvälline mut arvatkaapa vaa häpeenkö sitä (: En missää nimessä! Jos jotakuta häiritsee mun ajattelutapa tai sanat ni voi mennä pois, koska minä en pyydä anteeksi sitä että olen oma itseni!

Sinä joka jaksoit lukea koko tekstin, sinulla on varmasti paljon ajatuksia ja mietit mitä tästä nyt pitäisi ajatella. Ajattele että olet kaunis niin sisältä kuin ulkoa, juuri sellaisena kuin olet, et koskaan tule olemaan mitään muuta kuin sinä, aina voi esittää mutta onko siitä loppupeleissä hyötyä? Ei ole.. Olet ihana juuri noin, älä hukkaa itseäsi. Ikinä!

Arvostan kommenttiasi, sinun mielipidettä ja sinua jos vain uskallat olla oma itsesi. Kerro mikä on sinun unelmasi, sinun virheesi tai taistelusi. Tiedän etten ole ainoa tässä maailmassa jolla on vaikeaa, siksi tahtoisin kuulla muiden ajatuksia, yrittää ymmärtää myös muiden oloa ja jos vain pystyn niin autan. Kiitos että sain ajastasi pienen hetken ja kertoa tämän kaiken sinulle. Toivottavasti heräsi edes jotain asioita mieleen (:

Ei muutaku ihanaa sunnuntaita kaikille tasapuolisesti tottakai! (:

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , , , , , | Jätä kommentti

Alkutaipaletta astellen

Heippa vaa kaikki jotka tänne ootte eksyny!

Kaikki mitä tänne jatkossa tuun kirjottamaan, on mun omaa mielipidettä ja toivon ettei kukaa vedä hernettä nenään mun teksteistä. Asioista saa ja pitääkin olla erimieltä! Ei tää elämä muute mitää ois jos kaikki ois samallaisia, samoilla ajatuksilla ja mielipiteillä, eiks jep? Hyvä. Suokaa toisille se arvokas lahja olla oma itsensä ni ei tuu kellekkää paha mieli (:

Tuun jatkossa kirjottaa tänne vähä omii ajatuksia yleensäkki elämästä, omista kokemuksista ja jossain vaihees tarinani selviytymisestä vaikeina aikoina. Itte oon   17-vuotias mut tietämättömille tiedoks, elämänkoulu opetti mut jo nuorena ni älkää heti tuomitko vaikka nuori oonkin. On ollu erittäin vaikeita, haikeita, surullisia ja itkuisia hetkiä mutta vastapainoksi uskoa ja toivoa tähän elämään. Ei kaikki oo niin vakavaa kuin puhutaan (; Jokaine voi miettiä mitä se tarkottaa ja kertoa iha rohkeesti jos haluu. Otan mielellää hyvää sekä huonoa palautetta vastaan (: Myöskin jos joku haluaa ehdottaa jotain aihetta mistä haluaisi kuulla mielipiteeni niin sen myös sitten kirjoitan kiertelemättä.

Eipä tässä nyt muuta ku hyvää viikonloppua kaikille!

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , | 3 kommenttia